Viime viikonloppuna Kalliolehdon karavaani suuntasi näyttelymatkalle Keuruulle. Edes tuomarivaihdos tai ennustetut kovat pakkaset eivät pysäyttäneet meitä, eikä kyllä ketään muutakaan parsonistia. Kaikki 23 ilmoittautunutta olivat paikalla. Pakkasta oli aamulla Jyväskylässä -31 ja paikan päällä meitä odotti aika tiiviinoloinen näyttelypaikka. Kehiä oli tungettu juhlasaliin neljä kappaletta ja ne olivat päällystetty liukkailla pahveilla, jotka kupruilivat ikävästi. Kehäsihteeri kertoikin, että aika monella koiralla oli vaikeuksia alustan kanssa.

Uroksia oli 12 kpl, joista neljä Totin kehässä avoimessa luokassa.  Jouduin kostuttelemaan Totin takajalkoja syljellä kesken kehää, että sai aseteltua ne edes jonkinmoiseen asentoon. Kehäravi olikin varsin koomista katsottavaa meidän pyöriessä pientä kehää ”seurakunnan runopiirin keskellä” .

Tuomari Pirjo Aaltonen tykkäsi Totista. Luokkavoiton sekä Paras uros -kehän voiton jälkeen Totti kruunattiin lopuksi rotunsa parhaaksi. Toista sertiähän näyttelystä lähdettiin hakemaan ja se otettiin ilolla vastaan.

Kauaa ei ollut aikaa juhlia Totin sertiä kun näyttämölle piti hakea Tellu, joka debytoi näyttelyissä. Jotta Tellu pääsisi toivottavasti jo ensi kesän aikana mejän voi-luokkaan tulee sillä olla näyttelystä vähintään laatuarvostelu T ja valioitumiseen tarvitaan vähintään H. Tässä siis asetettu tavoite Tellulle.

Kotona oli treenattu seisottamista ja ravia. Pöytätreeni jäi hieman vähälle. Onnea matkassa oli sen verran, että alkuperäisellä tuomarilla on ollut tapana arvostella koirat pöydällä, mutta Aaltonen antoi asetella lattialle. Hiki nousi otsalle siinä vaiheessa kun tuomari alkoi tunnustella Tellua ja kädet lähestyivät päätä. Tellu murahti hieman ja tuomari ihmetteli käytöstä. Viime lääkärireissulla Tellun mitta tuli totaalisesti täyteen kun korvia tongittiin urakalla. Selitin tämän tuomarille ja se oli hänelle ok. Varmisti kuitenkin voisiko hän katsoa silti hampaat. Avuliaasti näytin ne hänelle, jonka jälkeen hänkin uskalsi työntää sormensa suuhun .

Joku toinen tuomari olisi voinut jopa antaa hylätyn tai evan moisesta käytöksestä, mutta kiltti tuomari antoikin Tellulle laatuarvosteluksi Erittäin Hyvän!  Kiitos ja kumarrus. Tellun näyttelyura oli lyhyt ja ytimekäs :)

Tuomarin arvostelu: MIttasuhteiltaan tyypillinen, ryhdikäs, spannattavissa oleva narttu. Hyvät päälinjat, mutta kevyt kuono-osa. Sopivasti kulmaantunut. Ei parhaassa karvassa, pilkutus tulee läpi. Hyvä häntä. Liikkuu hyvällä askeleella. Hieman kapeat etuliikkeet. Hieman epävarmasti esiintyvä.

Hymyssäsuin jäimme vielä "nauttimaan" näyttelypaikan ankeasta saunamaisesta miljööstä odottaen ryhmäkehien alkua. Ryp-tuomaria kiinnosti enemmän itsensä aikaisemmin arvostelemat rodut. Puhti oli meiltäkin poissa ja kiitokseksi saimme vain lämmintä kättä.

Reisun tavoitteet täyttyivät kirkkaasti molempien koirien osalta. Totti jää odottamaan kahden vuoden ikää ennen seuraavia näytelmiä ja Tellu keskittyy agilityyn. Heti lumien sulattua päästään taas mejäilemään .

Ennen kuin vuosi vaihtuu on paikallaan kerrata kesän ja syksyn tapahtumat. Naamakirja imaisi niin tehokkaasti, että blogin päivitys on pahasti jäänyt.

Tellu ja Totti tulevat erinomaisesti juttuun keskenään. Tellu tietenkin määrää edelleen polkan tahdin, mutta silmin nähden heistä on seuraa toisilleen.

Tellu aloitti agility-harrastuksen. Treenit ovat kerran viikossa ja kotona on muutamia esteitä, joilla on harjoiteltu. Myös mökkinaapurustossa on hieno agility-kenttä. Vauhtia on tytöllä paljon ja muutenkin kiihdyttää itsensä aikamoiseen hurmokseen, jonka hallitsemisessa on oma työnsä. Mutta voi sitä hymyä, mikä koiran naamalla on treenien päätteeksi.

Totin kesä ja syksy on mennyt koiranäyttelyitä kiertäessä. Kymmenen näyttelyä takana ja yksi serti plakkarissa sekä joitakin sijoituksia. Oikein tyytyväisiä ollaan pojan kehäkäytökseen.

Totti aloitti myös mejä-kokeeseen treenaamisen. Verijälkeä tehtiin kesän ja syksyn aikana noin kerran viikossa. Kahteen kokeeseen päästiin ja tulosta syntyi.

Ensimmäisestä kokeesta tuli ykköspalkinto AVO1 ja toisesta AVO3.

Myös Tellulle tuli vedettyä muutamia jälkiä kotona ja ilmavainuisena selvitti ne tosi hienosti. Puolivahingossa Tellulle aukesi koepaikka.

Ja ensimmäisestä kokeesta se nappasi myös ykköstuloksen AVO1.

Muuten kesä meni lihaksia kasvatellessa...

...veneillessä...

...ja yleistä älämölöä pitäessä .

Syksyn alkaessa Totti jatkoi luolatreenejä ja Tellu osallistui muutamiin agilityn möllikisoihin.

Tellulta puuttuu koiranäyttelyistä laatuarvostelu. Keltainen nauha tarvitaan mikäli mielii ensi vuonna mejä-kokeiden voittajaluokkaan ja sitä kautta valioitua.  Kehätreenit on jo aloitettu.

Nyt vaan odotellaan lumen saapumista näillekin leveysasteille!

Tellun kanssa on ollut erinomaisen kivaa aikaa kaikki nämä neljä vuotta. Tellu on aloittanut agilityn jokin aikaa sitten ja on siinä oikein hyvä ja ennen kaikkea nopea. Tarkasti saa ohjata tarkkaavaista Tellua. Tellu rakastaa metsässä lenkkeilyä ja omatoimisia puuhasteluja. Ihana koira ja tykkää myös Totista, vaikka ei sitä aina myönnäkkään ;)

Tellu vielä kasvattajan kotona.

Pahan teossa pentuna :)

Aika kuluu nopeasti ja tänään on se päivä kun Totti täyttää vuoden!

Totti on kokenut ja oppinut paljon kaikenlaista, mutta paljon on vielä opittavaa edessä.

Totti on aivan ihana koira, joka tarjoaa paljon haasteita!

Tästä se kaikki alkoi.

Aamun ensimmäinen poseeraus. Hieman on pää suurentunut vuodessa :)

Hyvää Ystävänpäivää toivottaa Kalliolehdon Valtiaat!

...ja kääriytyvät pehkuihin pakkasen paukkuessa -27!

Viikonloppuna oli mahtava ulkoilusää. Suuntasimme lähimetsään kamera mukana. Koirille oli loistava hankikanto, mutta itsellä joka kolmas askel humpsahti yli polven syvyiseen lumeen. Lumikengät olisivat olleet tarpeen.

Tässä Totin vinkit reisilihasten kasvattamiseen:

Ja tässä kuinka niitä voi parhaiten esitellä:

Tellulla riitti asiaa vauhdin lomassa:

Ja välillä maltettiin kuunnella lintujen laulua:

Reissun ainoa huono puoli oli se, että Totti ahtoi mahan täyteen lunta, joka tietysti juoksutti koko illan pissalla ensimmäisten tultua vahingossa sisälle. Tellu pääsi vielä illalla hierojalle Totin vedellessä jo hirsiä kotona.

Kyllä se kevät sieltä joskus tulee!

Noin neljän vuoden sinnittelyn jälkeen murruin taistelussa Facebookiin liittymistä vastaan. Eilen jouduin luovuttamaan. Tätä se viikonloppuleskeys teettää . Oi rakkaat lukijat, älkää huolestuko, blogia ei jätetä!

Miten voikaan koira olla erilainen kun lauma puolittuu!

Perjantaiaamusta jäimme Totin kanssa kahdestaan, kun muut lähtivät kyläluudiksi. Mikään ei näyttänyt poikkeavan normaaleista rytmeistä. Päivän Totti nukkui kiltisti olkkarissa ja  päiväpainit olivat vaihtuneet vain muutaman minuutin omatoimiseen leikkiin. Edes työhuone ei kiinnostanut vaikka sinne pääsy oli avoin puolen päivän jälkeen.

Illalla olikin treenit ja sen verran väsynyt oli pikkuherra, että uni tuli silmään melkein heti kotiin päästyään. Suurin ero oli se, että Totin ei tarvinnut nyhjätä nilkoissa vahtien Tellun pääsyä sohvalle. Muutaman koemakuun jälkeen valitsi minusta kauimmaisen pedin ja nukahti sinne. Iltapissalle mentäessä ei tarvinnut huutaa kylän kissoille, että täältä tullaan. Rauhallisesti ulos, pissalle ja takaisin pehkuihin.

Aamulla ei minkäänlaista esitystä. Yhtä rauhallista kaikki toiminta. Juuri tuommoisen koiran haluan nyt heti! Mikä ihme siinä on, että Tellun ollessa paikalla Totti käyttäytyy todella hölmösti? Onko se tosiaan sitä toisen koiran syndroomaa, mistä Hanna puhui näyttelyssä? No, niin se kyllä oli vanhempieni jo edesmenneiden Irski-urostenkin kohdalla. Kahdestaan lenkitettäessä kauhea rähinä vastaan tuleville uroksille ja yksitellen oikeita enkeleitä.

Tellukin on kuulemma nauttinut jakamattomasta huomiosta. Se on leikkinyt pehmoleluillaan ja vaatinut kaikkia muitakin leikkimään niillä. Kotona kun enää voi harvoin niillä leikkiä Totin pilaamatta iloa.

Päivääkään en kyllä silti vaihtaisi pois Totin tulemisen jälkeen.....tai no ehkä muutaman :) Parasta kahdessa koirassa on se, että molemmilla on omat harrastuskoirat ja koirilla on keskenään selkeästi hauskaa.

Pallolla ei voi yksin leikkiä vaan se pitää heti piilottaa.

 Tuomari: Phyllis Poduschka-Aigner, Itävalta.

"Good in size, type & proportions. Masculin head. Would like to see more pigmentation round the eyes. Good topline. Correct chest. Very good angulation with tendency to overangulation in the rear. Correct movement."

JUN ERI/2

Totin kehään ilmestyi 7 junioria. Tuomari oli tiukka ja jakeli erejä nihkeästi. Tavoitteet tuli ylitettyä. Arvoin vielä viime hetkellä kehään menemistä, koska Totti kävi niin kuumana. Jotenkin ihmeellisesti se kuitenkin jaksoi keskittyä minuun kehässä eikä pullistellut juurikaan siellä. Seisoi kauniisti eikä tarvinnut liikoja korjailla. Ehkä jos muistaisin itse hengittää välillä niin homma hoituisi helpommin :)

Lisää kuvia kasvattajan sivuilla.

Blogi on ollut pidennetyllä joulutauolla kuvien puutteen takia. Tässä kuitenkin pari kuvaa koirien joululahjoista, joista pidettiin erityistä huolta.

Totti ja kettu

Tellu ja näätä

Molempien koirien turkkeja on nypitty ja saatu esiin kauniita lihaksia, kuten edellisestä postauksesta kävikin ilmi.

Viikko sitten Totti pääsi Markon studioon tunnin kuvaussessioon. Aamupäivän pistoksissa Totti keksi jos jonkinmoista esitettävää. Herra jopa hyppäsi trimmipöydälle, kun ei jaksanut odottaa privatehissiä. Sen verran äänettömästi jätkä siihen ponkaisi, että kaikilla jäi montut auki ihmetyksestä. Hyvien poseerauskuvien joukkoon mahtui monia tauluksikin kelpaavia otoksia.

Tässä yksi suosikeista napattu Markon galleriasta.

Sillä välin Tellu sai leikkiä kaikilla rakkailla pehmoleluilla, jotka on pitänyt Totilta piilottaa.

Voi sitä valinnan vaikeutta.

Tellu aloitti kaksi viikkoa sitten agilityn alkeiskurssin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Tellu varsinaisesti harrastaa mitään sisätiloissa. Kaikki aikaisempi on tapahtunut ulkosalla. Kovin oli koirakko innoissaan kotiin palatessaan. Tellu pääsi myös paikallisen koirahierojaopiskelijan projektikoiraksi. Tänään oli ensimmäinen kerta. Aluksi Tellua jännitti, kun vieras ihminen hipelöi, mutta rentoutui aika pian ja päästeli isoja huokauksia. Selkä ja toinen etulapa olivat jumissa.

Totilla alkoi eilen Arkitottelevaisuus B -kurssi, joka on kurssisarjan neljäs osakokonaisuus. Tällä kurssilla vahvistetaan johtajuutta. Kyllä hiki valui treeneissä, kun sai leikittää ja juoksuttaa koiraa. Kotiläksyksi joutui kaikki koirat huomiodieetille eli koko viikkoon ei saa huomioida koiraa. 2xpäivässä saa leikittää tiettyjä leikkejä minuutin kerrallaan. Hihnassa täytyy tehdä johtajuustreeniä oikein urakalla. Tämä tekee erittäin hyvää Totille, joka on juuri aikamoisessa mörköiässä.

Huomenna olisi tarkoitus osallistua näyttelyihin. Siitä tuleekin kaikin puolin aikamoinen haaste, mutta eihän elämän pidäkkään olla helppoa :)