Meillä on kaksi uutta koiraa! Tai pikemminkin kaksi uudistunutta koiraa Hymy.

Tellu menetti kaikki pentuaikaiset koirakaverit vaihdettuamme reilu vuosi sitten paikkakuntaa. Vanhemmalla iällä ei kuulemma pystykään luomaan yhtä helposti uusia kontakteja kuin nuorena. Toisaalta eipä täällä ole kamalasti karvaturreja joihin luodakaan, koska lenkkimme suuntautuu aika usein eri paikkoihin. Vakiolenkit ovat omassa metsässä. Täkäläisiin koirapustoihin Tellu ei oikein halua edes mennä. Tellu on aina ollut kova leikkimään ja tottunut olemaan isoissakin laumoissa missä kaikki koirat ovat irti. Oikein harmitti muuton jälkeen, että tähänkö Tellun leikit sitten jäivät. Ja mitä vielä! Tellu fanittaa Tottia nyt oikein olan takaa. Ensimmäiset viikothan meni tutustuessa ja Tellun mielestä moinen junnu olisi saanut painua takaisin mistä tulikin. Nyt Totti on jo sen verran iso, että Tellukin on lisännyt kierroksia leikkimisen suhteen. Se pamaroi lähes joka ilta ulkona ja Totti parka katselee kauhistuneena pistoksen saanutta jänikseltä näyttävää parsonia, joka ravaa pitkin nurmikoita pylly maata viistäen. Totti ei moiseen juoksuun ole vielä kyennyt, liekö syy pitkien koipienSilmänisku. Tellu on opettanut Totin leikkimään halutullaan tavalla. Nykyään painivat ja möyhyävät vähintään kolme kertaa päivässä. Sitä voisi seurata vaikka loputtomiin. Välillä Totti on liian väsynyt möyhyämiseen, mutta Tellun kutsuva ulvahtelu ja pyöriminen selällään voittaa lepäämisen. Tellu vaikuttaa siis todella pirteältä ja iloiselta koiralta, joka aidosti nauttii uudesta kaverista eikä pelkästään ihmisten tarjoamasta viihteestä.

Myös Totti on kuin uusi koira. Viikon tehostettu ohjelma on tehnyt terää. Ihmisten kanssa leikit ovat olleet lähinnä rauhoittumisleikkejä. Se on itsenäisesti oppinut luopumaan aika taitavasti: peruttaa, istahtaa ja tarjoaa katsekontaktia saadakseen leikin jatkumaan. Myöskin se on saatu oppimaan, että omassa tilassa tulee rauhoittua eikä riekkua pitkin aitoja. Aamun rutiiniksi on muodostunut lenkin, ruoan ja leikkimisen päätteeksi omaan petiin meno ja sinne rauhoittuminen. Tämän takia yksinolotreenit ovatkin helpottuneet radikaalisti. Eli nyt meillä on parsonpentu, joka tietää milloin sen kanssa harrastetaan ja milloin on syytä rauhoittua. Toki näitä em. kuvioita on jatkettava vielä pitkään, ettei pääse opit unohtumaan.

Tellun pelastushakutreenit laitettiin jäihin keväällä ja aloitettiin toko ennen Totin tuloa. Se oli viisas ratkaisu, koska Tellulta saatiin karsittua paheneva remmiräyhääminen rullaluistelijoita ja pyöräilijöitä ohittaessa. Näin Totti ei saa huonoa esimerkkiä Tellusta hihnalenkeillä. Toki muutamia itsenäisiä hakutreenejä on tehty, koska Tellu siitä niin kamalasti tykkää ja on muutenkin siinä erittäin taitava.

Totin eilisissä Arkitottistreeneissä oli uutena aiheena turvakäsky. Totin kasvattaja olikin tehnyt jo suuren pohjatyön pentuaikana. Käsky toimii edelleen. Kouluttaja sanoi, että se ei haittaa, päinvastoin sitä voi ja kannattaa edelleen harjoitella säännöllisesti. Nyt opin kuinka se opetetaan alusta pitäen. Tärkeintä onkin siis vauhti ja että turvakäsky tehdään aina samalla tavalla. Palkitseminen suoritetaan kiihtyvässä vauhdissa. Tämä on se nopeus, jolla koira oppii tulemaan luokse kutsuttaessa. Aika haastavaa, ettei namit lentele pitkin pihoja! Eipä olekaan tullut vedettyä reaktiolähtöjä sitten vuoden -04 MM-kisojen.

Sen verran hyödyllinen tuo turvakäsky on, että opetetaan se myös Tellulle. Täällä landella kun riista pyrkii lähes lautaselleHymy. Kuva vuosi sitten puutarhasta.

1279726231_img-d41d8cd98f00b204e9800998e