Iltalenkki suuntautui tällä kertaa Uikkupolulle. Varsin suosittu ympyrälenkki koiran ulkoiluttajille ja lenkkeilijöille. Lisäksi reitillä kiitää niin pyöräilijöitä kuin mopoilijoitakin. Kaiken kaikkiaan siis oikein hyvä reitti vahvistaakseen keväällä opittuja oikeanlaisia ohituksia. Kaikki meni oikein mallikkaasti. Tellu ei rähjännyt kertaakaan ja Totti höpsähteli vierellä pentumaiseen tyyliin. Lähes loppumetreillä päätimme jäädä ihailemaan lampaita kun kerran koirien nokatkin kävivät siihen malliin, että täällä tuoksuu jokin jännä.

Koirat olivat jo reilusti penkereen puolella kun kaukokatseeni havaitsi jo kerran aikaisemmin meitä vastaan tulleen huskyn juoksuvyössä ja tietenkin sen juoksevan lenkittäjättären. Onneksi Totti oli lyhyessä hihnassa, koska husky ryntäsi täyttä juoksuvauhtia suoraan Totin päälle.  Onneksi siksi, koska matkaa lampaiden ruosteisen piikkilanka-aitaan ei ollut metriäkään. Ja tunnetusti kun koiranpentu säikähtää se perääntyy.

Omistaja taisi liikaa luottaa huskyn juoksuhurmokseen, kun ei varautunut mitenkään kohtaamaan meitä. Minun ensireaktioni oli suojella Tottia. Tyrkkäsin kroppani entistä tiukemmin huskyn eteen ja kiskoin toisella vapaalla kädellä sen hihnasta yrittäen pitää etäisyyttä Tottiin, joka oli penkereellä kyyryssä kaikki karvat pystyssä. Samalla tuli hieman korotettua ääntä:"Prkl, vie se koiras pois!"

Sen verran vahva oli koira vetämään, että sai ohitettua minut melkein kokonaan. Ainoastaan polveni jäin hihnan lukon väliin ja sitä sain muistoksi mustelman.

Mutta mitä tekee huskyn lenkkeilevä omistaja? Aivan liian kauan kesti ennen kuin hän sai koiransa pois Totin kimpusta. Ja kun tilanne oli vihdoin ohi niin sitten kovisteli koiraansa:"Hyi, Minttu". Eihän se karvakasa mitään fyysistä vauriota Totille suinkaan tehnyt, ei edes murissut tai haukkunut, mutta tuommoiset vieraiden koirien ryntäykset voivat säikäyttää pennun pahastikin.

Totti toipui tapahtumasta todella nopeasti. Se ei yleensä ole juuri moksiskaan, jos joku vähän pyörittelee sitä. Mutta silti en tuommoisia ryntäilyjä suvaitse ollenkaan. Katseltiin niitä lampaita silti vielä hetken ajan ennen paluuta autolle. Jos husky olisi rynnännyt Tellun päälle niin ainakin se olisi saanut kunnon opetuksen. Toisaalta Tellun ohitustreenit olisivat varmaan jouduttu aloittamaan taas alusta. Välikohtauksen aikana Tellu sen sijaan katseli lumoutuneena kohti juoksevaa mustaa villasukan esiastetta, eikä onneksi huomannut koko hyökkäystä.

Kuva kuukauden takaa. Missähän se pallo oikein on...?