Olipas jännittävä aamulenkki. Heiteltiin viattomana keppejä koirille, kunnes aukean toiselta laidalta äijä huutelee, että onko meillä lupaa pitää koiria irti kun heillä on tässä ajo käynnissä. Paikallinen metsästysseura oli siis laittanut pari passipaikkaa keskelle meidän metsälenkkiä. No ei tietenkään meillä ole lupaa. Lain mukaan kukaan ei saa pitää koiria koskaan irti ilman maanomistajan lupaa. Metsästysseura ei eettisen ohjeen mukaisesti ollut infonnut jahdista eikä heillä ole myöskään esim. nettisivuja joista moisesta olisi voinut lukea.

Voitte vaan kuvitella, että kotiinpäästyämme metsästyslakia luettiin ahkerasti. Lähin äijä seisoi kartan mukaan passissa 150 m:n päässä talostamme eli nippa nappa siinä kohtaa, että saisi edes ampua meistä pois päin. Ainahan niitä vahinkoja näyttää kuitenkin joka vuosi tapahtuvan. Koirat olivat todella levottomina sisällä. Ajokoiran ääni kantautui vaimeasti sisään. Kipittelin tontin rajalle katsomaan tilannetta ja sieltähän se mäyräkoira liivit lähettimineen tuli vastaan suoraan tontille. Kuvittelin heidän kyllä käyttävän ajokoiria.

Vähän kyllä hirvittää, että noin lähellä asumustamme adrenaliinintäytteiset miehet seisoskelevat jatkeineen tositarkoituksella. Tellu ja Totti varustetaan omilla heijastinliiveillä pihaleikkejäkin varten.