Tänään oli Totin viimeinen kerta koiranäyttelyiden pentuluokassa. Paikkana oli Tampere ja jääkylmä maneesi. Tuuletus toimi, koska isossa hallissa oli läpiveto ja ulkona -10 (sisällä ainakin -5). Ruskea hiekka sotki ihanasti joka paikan. Varpaista lähti tunto jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, vaikka oltiin varaustauduttu mielestämme hyvin. Tuomarina oli Jetta Tschokkinen. Parsoneita yht. 10, joista 3 isoissa urospennuissa.

Ja niinhän siinä kävi kuin viime kerrallakin, että Totti veti koko hernepussin nenään nähdessään kehässä Leo-veljen. Miten ihmeessä se voikaan vihata sitä niin paljon kun samalla muut urokset eivät aiheuta juuri mitään reaktiota? 

Kehässä pönötettiin oikein mukavasti ja kolmiokin meni ilman palkkaa. Mutta Leon perässä kävelystä ei tullut kerta kaikkiaan mitään. Täytyykin lahjoa Topia tulemaan erotuomariksi väliimme seuraavalla kerralla ;)

Olin jo aika varma, että moisella käytöksellä lennämme kehästä ulos, mutta yllätykseksemme pokkasimme kakkospallin. Tässä arvostelu:

"Hyvin kehittynyt aavistuksen korkearaajainen urospentu, jolla pitkä pää. Hieman pitkä kuono. Hyvä kaulan pituus+runko. Hieman lyhyt olkavarsi. Hyvin kulmautunut takaa. Tiivis turkki. Sujuvat, vähän pentumaiset liikkeet. Miellyttävä käytös."

Niin, siis Totti oli aivan nätisti kun ei nähnyt Leoa ja pusutteli tuomariakin kovasti. Siitä varmaan nuo kommentit käytöksestä.

Tellu oli mukana turistina. Se makoili omassa häkissään pari manttelia yllä ja pikku makuupussissaan oikein tyytyväisenä.

Näin jälkikäteen harmittaa niin vietävästi kun en tajunnut tarkemmin selvittää näyttelypaikkaa. Samaan aikaan olisi meinaan ollut Hkissä sisätiloissa toinen pentunäyttely . Tapahtuman ylivoimaisesti positiivisin asia oli se, että päästiin lähtemään pois heti oman kehän jälkeen! Hirveä paikka, en tykkää.