Miten voikaan koira olla erilainen kun lauma puolittuu!

Perjantaiaamusta jäimme Totin kanssa kahdestaan, kun muut lähtivät kyläluudiksi. Mikään ei näyttänyt poikkeavan normaaleista rytmeistä. Päivän Totti nukkui kiltisti olkkarissa ja  päiväpainit olivat vaihtuneet vain muutaman minuutin omatoimiseen leikkiin. Edes työhuone ei kiinnostanut vaikka sinne pääsy oli avoin puolen päivän jälkeen.

Illalla olikin treenit ja sen verran väsynyt oli pikkuherra, että uni tuli silmään melkein heti kotiin päästyään. Suurin ero oli se, että Totin ei tarvinnut nyhjätä nilkoissa vahtien Tellun pääsyä sohvalle. Muutaman koemakuun jälkeen valitsi minusta kauimmaisen pedin ja nukahti sinne. Iltapissalle mentäessä ei tarvinnut huutaa kylän kissoille, että täältä tullaan. Rauhallisesti ulos, pissalle ja takaisin pehkuihin.

Aamulla ei minkäänlaista esitystä. Yhtä rauhallista kaikki toiminta. Juuri tuommoisen koiran haluan nyt heti! Mikä ihme siinä on, että Tellun ollessa paikalla Totti käyttäytyy todella hölmösti? Onko se tosiaan sitä toisen koiran syndroomaa, mistä Hanna puhui näyttelyssä? No, niin se kyllä oli vanhempieni jo edesmenneiden Irski-urostenkin kohdalla. Kahdestaan lenkitettäessä kauhea rähinä vastaan tuleville uroksille ja yksitellen oikeita enkeleitä.

Tellukin on kuulemma nauttinut jakamattomasta huomiosta. Se on leikkinyt pehmoleluillaan ja vaatinut kaikkia muitakin leikkimään niillä. Kotona kun enää voi harvoin niillä leikkiä Totin pilaamatta iloa.

Päivääkään en kyllä silti vaihtaisi pois Totin tulemisen jälkeen.....tai no ehkä muutaman :) Parasta kahdessa koirassa on se, että molemmilla on omat harrastuskoirat ja koirilla on keskenään selkeästi hauskaa.

1296305776_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pallolla ei voi yksin leikkiä vaan se pitää heti piilottaa.