Maatalousnäyttelyt tarjosivat oivan lisän Totin sosiaalistumisohjelmaan. Sää oli onneksi puolipilvinen ja vieno tuulenvire tuuletti turkkia. Ihmisiä oli paljon ja kaikki aistit saivat varmuudella yliannostuksen uusia kokemuksia. Elukoita oli jos jonkin moista.

Kanat olivat vähemmän kiinnostavia.

Possuisa oli jotain tuttua.Totti ei vaan keksinyt, että mitä.

Sonnien kohdalla alkoi häntä mennä ensimmäisen kerran kohti koipia. Ei mikään ihme, koska itseänikin hirvitti moiset pihvimöykyt. Metriä lähemmäs ei menty kumpikaan.

Laamaa katseltiin sylistä käsin ja sille pitikin hieman murista. Onneksi ei laama innostunut sylkemään päällemme. Lehmien ammuntaa ihmeteltiin kovasti. Hevoskärryjä oli myös siellä täällä.

Totti sai paljon huomiota osakseen niin lapsiperheiltä kuin vanhemmiltakin. Pissatauolla ollessa ojan poskessa kiihdytti yksikin vanhempi rouva kaukaa palluttelemaan Tottia. Ja myöhemmin toinen herra tokaisi:"On sulla komia koira".

Kahden tunnin jälkeen Totti olikin jo kantokunnossa ja pääsi viileään autoon nukkumaan. Eipä sitä enempää oikein itsekään jaksanut. Maatalousnäyttelyissä koiranpennulle on samassa tilassa tarjolla todella paljon uusia juttuja. Erilaisia ihmisiä, eläimiä, koneita, ääniä ja hajuja. Suosittelen.