Vihdoinkin uskallettiin pääsiäisenä jälkientekopuuhiin, vaikka sääennuste uhkaili lumisateella. Onneksi rintama meni ohi ja molemmille koirille saatiin väännettyä omat, vaikkakin hieman vajaat jäljet lumettomalle pohjalle.

Totti kävi jo edellisenä päivänä kuumana muistaen, että tarvikkeiden esille ottaminen johtaa itse toimintaan. Raukka ei meinannut karvapöksyissään pysyä, kun oli niin innoissaan. Seuraavana aamuna valjaiden ja liinojen esille ottaminen nostatti Tellullekin innon.

Taidot eivät olleet kummaltakaan ruostuneet talven aikana . Tellulle tuli hieman haasteellinen alku, kun aukealta puhalsi todella kova tuuli siirtäen jälkeä aika kauas. Pienen vinkumisen ja yhden kehoituksen jälkeen palasi kuitenkin itsenäisesti jälkiuralle ja jatkoi maavainulla aina kaadolle asti. Kulmankin löysi taittavasti ilman mitään lenkityksiä. Hienoa katsottavaa varsinkin, kun Tellu on aikaisemmin käyttäny ilmavainua.

Kaato houkutti paljon ja sitä nuoltiin innolla. Tellun uudet jälkivaljaat toimivat oikein hyvin ja tilauksessa on oma  sävyyn sopiva limenvärinen jälkiliina.

Seuraavaksi vuorossa oli Totti, joka tyypillisesti kouhkasi lähdölle kauhealla innolla. Lähdössä ahmi äijämäisesti veristä multaa naamaan. Vauhti oli reipas ja aika paljon oli tällä kertaa pää pystyssä. Osan matkaa jälkiuralla, mutta aikamoisia kaarroksia poika teki. Kulmalle tuli kuitenkin suoraan ja lähti siitä heti oikeaan suuntaan kaavittuaan sitä hetken. Kaadolle takaa leikaten ja kertakiellolla, ettei vaan hairahdu poistumispolulle. Kaato nuuhkittiin ja nuoltiin. Kehujen jälkeen poislähdössä nappasi sorkan tiukasti hampaisiin, mutta irroitti nätisti pyynnöstä.

Jäljestyksen jälkeen olikin sisällä kaksi raukeaa ja onnellista  koiraa... ja ihmistä .