Ennen kuin vuosi vaihtuu on paikallaan kerrata kesän ja syksyn tapahtumat. Naamakirja imaisi niin tehokkaasti, että blogin päivitys on pahasti jäänyt.

Tellu ja Totti tulevat erinomaisesti juttuun keskenään. Tellu tietenkin määrää edelleen polkan tahdin, mutta silmin nähden heistä on seuraa toisilleen.

Tellu aloitti agility-harrastuksen. Treenit ovat kerran viikossa ja kotona on muutamia esteitä, joilla on harjoiteltu. Myös mökkinaapurustossa on hieno agility-kenttä. Vauhtia on tytöllä paljon ja muutenkin kiihdyttää itsensä aikamoiseen hurmokseen, jonka hallitsemisessa on oma työnsä. Mutta voi sitä hymyä, mikä koiran naamalla on treenien päätteeksi.

Totin kesä ja syksy on mennyt koiranäyttelyitä kiertäessä. Kymmenen näyttelyä takana ja yksi serti plakkarissa sekä joitakin sijoituksia. Oikein tyytyväisiä ollaan pojan kehäkäytökseen.

Totti aloitti myös mejä-kokeeseen treenaamisen. Verijälkeä tehtiin kesän ja syksyn aikana noin kerran viikossa. Kahteen kokeeseen päästiin ja tulosta syntyi.

Ensimmäisestä kokeesta tuli ykköspalkinto AVO1 ja toisesta AVO3.

Myös Tellulle tuli vedettyä muutamia jälkiä kotona ja ilmavainuisena selvitti ne tosi hienosti. Puolivahingossa Tellulle aukesi koepaikka.

Ja ensimmäisestä kokeesta se nappasi myös ykköstuloksen AVO1.

Muuten kesä meni lihaksia kasvatellessa...

...veneillessä...

...ja yleistä älämölöä pitäessä .

Syksyn alkaessa Totti jatkoi luolatreenejä ja Tellu osallistui muutamiin agilityn möllikisoihin.

Tellulta puuttuu koiranäyttelyistä laatuarvostelu. Keltainen nauha tarvitaan mikäli mielii ensi vuonna mejä-kokeiden voittajaluokkaan ja sitä kautta valioitua.  Kehätreenit on jo aloitettu.

Nyt vaan odotellaan lumen saapumista näillekin leveysasteille!